Metsään meni

Siitä asti kun aloitin työtyöt, olen saanut päivittäin kuulla,
miten kurjaa on kun en ole IKINÄ kotona eikä me enää KOSKAAN
tehdä mitään KIVAA.
Lapset osaa osua just siihen heikkoon kohtaan,
että tuntuu et sydän räjähtää.

Totuus ei suinkaan ole tuo
ettei koskaan eikä ikinä
tehdä mitään KIVAA. Tai että olisin aina poissa.
Silti itsestä tuntui ihan samalta.
Tyhjensin kalenterin väkivalloin,
ja nyt sitten, ollaan ja TEHDÄÄN.


Pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin metsään. Eikä todellakaan sillai Espoolaisittain että mennään ensin autolla ja sitten hengataan metsässä. Käveltiin. Kyllä täällä mettää riittää, lähelläkin :)


Mukana oli edelleen halloween-tunnelmissa kaksi pientä noitaa. Joista toinen ei halunnut kuvattavaksi, ja oli muutenkin sitä mieltä, että koko metsään meno oli ihan typerää. Kunnes pääsi sinne metsään :).



Mä inhoan metsiä. Enkä omista kumppareita. Tai muutakaan "säänmukaista vaatetusta". Mut sielläpähän oltiin, ja olihan se mukavaa.


Vähän on toisennäköisiä nämä syksyllä otetut kuvat. Ei paljon väreillä iloita.



Kello oli jotain yks. Ja siellä se aurinko jo oli, menossa nukkumaan. Masentavaa.

Mut oli meillä kiva päivä ja punaiset posket!

Huomenna mennään luistelemaan!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Yritys

Instagram @Susannafin