Kuulostaa siltä että downshiftaamisen aika on ohi? Ei. Mutta se nyt vaan on niin, että kun on kahden lapsen yh-äiti, yhden lapsen omaishoitaja ja yhden yrityksen monitoimitaitaja, hommaa riittää. Ja joskus vaan on niitä viikkoja, kun kaikki tapahtuu samaan aikaan. Sairastumisille ei voi mitään eikä niitä voi ennakoida, ja joustavinkin deadline tulee jonain päivänä vastaan.
Iltasella olin jo aivan sänkyvalmis, muttakun lapset ja ruoka ja vielä töitä ja ja ja. Kun nukkumaan ei kerran voinut mennä, sen sijaan että olisin nuivettunut sisällä, lähdinkin pihalle pyörimään. Siellä ne lapsetkin oli.
Ihan takuuvarma kevään merkki: se ON raparperi!!! Uskomattominta tässä oli se, että ensimmäiset nuput tunki esiin kun maan pinnalla oli vielä lunta ja jäätä. Sieltä tulivat, jään läpi!
Mustaherukassa on jo pienet silmut!
Pupu söi yhtenä yönä juuri kukkimaan alkaneet krookukset, muutama yksilö selvisi teurastuksesta :)
On se. Taivas. Ihan melkein pilvetön ja sininen. Olikin niin ikävä tätä!
Joskus sitä tulee kovasti onnelliseksi niinkin pienestä asiasta, kuin lumeton ja hiekaton pihatie. Mahtavaa.Tämäkin viikko on melkoinen sillisalaatti. Yritän muistaa nauttia siitä, että mun ei tarvitse aamulla suoriutua minnekään kauas töihin, mun ei tarvitse varsinaisesti tehdä kovinkaan pitkää työpäivää, saan olla lasteni kanssa paljon. Olen välillä kuvitellut millaista tämä show olisi, jos olisi normi päivätyö. Mahdotonta, ainakin poitsun asioiden suhteen. Olen hyvin, hyvin onnekas että asiat on järjestynyt tällä tavalla.
Nyt vien muksut kouluun ja eskariin, siivoan keittiön ja menen töihin. Aurinko paistaa suoraan työhuoneeseen, mikä ei ole kovin kivaa, mutta vielä tässä vaiheessa kevättä siitä jaksaa nauttia. Ihanaa päivää kaikille!
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti