Ruuvit löysällä

Äitin opetuksia: tytön pitää pärjätä ite. Ennen lapsia, yksin asuessani mulla oli ihana, pieni mutta hyvin varustettu työkalupakki. Tiesin aina mitä siellä on ja kaikella oli paikkansa. En osannut käyttää poraa mutta opettelin (how hard can it be?). Kerroin töissä, mistä poran lainasin, että jotain kai teen väärin kun porasin verhotankoa betoniseinään puolisen tuntia. Yhtä reikää. Työkaveri kysyi, että kai ostit uudet terät? Wut? Toki se on ihan loogista että ne tylsyy mutta eipä tullut mieleenkään silloin :) En myöskään tiennyt että kyprokkiseinälle on ihan omat proppunsa, lykkäsin aina sen mikä ekana käteen tuli. Jostain korkeamman armosta hyllyt kuitenkin pysyi aina paikoillaan :D.

Sitten tuli suhde ja perhe ja työkalupakkikaaos. Tavarat alkoi myös lisääntyä, ensinnäkin kaikenlaista tarvittiin erilailla kuin ennen, ja myös omat harrastukset toi mukanaan kaikenlaisia pihtejä ja sivuleikkureita ja sen sellaista.

Jos tarvitsi pientä vasaraa, sivuleikkureita, pieniä pihtejä tai pikkuruista ruuvimeisseliä, ne löytyi työhuoneesta. Loput rojut valtasivat kaksi hyllyä verrattain isosta kaapista, ruuvareita oli varmaan 10 mutta aina niitä sai etsiä.

9v suhteen aikana en porannut kertaakaan, enkä oikeastaan muutenkaan koskenut työkaluihin muutakuin satunnaisesti ja aina purnasin miksi ne on niin sekaisin. Mun periaate oli se, että jos kerran on mies, niin se saa sitten tehdä "miestentyöt" :D eli siis käytin kaikki mahdollisuudet laiskotteluun.

Nyt kun elän jälleen yksin - lasten kanssa tosin, kaivauduin työkalukaappiin etsiäkseni proppuja ja ruuveja ja kohtasin kaaoksen silmästä silmään. Mieli tekisi kumota kaikki jätesäkkiin ja aloittaa alusta senkin suhteen.

Mä olen sellainen hankala tyttö. Jos hylly kiinnitetään kahdella ruuvilla, niiden pitää olla samanlaiset. Näkyi ne tai ei. Ja kun tuo ei suinkaan ole ainoa loota puolillaan ruuveja, lienee sanomattakin selvää että mätsäävien ruuvien löytäminen on mission impossible. Löysin kuitenkin pari yhteensopivaa, lainasin naapurilta vatupassin -mikä on kaikista työkaluista ihan paras! (miksei mulla ole omaa?) - ja laitoin naulakon seinään. Totesin että ainoa läsnäoleva ristipääruuvari on se kaikista huonoin ja pienin. Edessä reissu rautakauppaan siis.

***

Olin viikon mökillä ihanan lammen rannalla. Siellä oli niin kaunista! Pihakeinussa istuskellen mietin elämääni ja tein paljon suunnitelmia. Yksi niistä liittyi tähänkin blogiin, mulla on ollut ikävä bloggaamista vaikkakin tauko on tehnyt hyvää. Nyt suuntaviivat on selvillä ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Kuten sivupalkissa sanotaan "päähän mahtuu vain x määrä ajatuksia, loput pitää säilöä jonnekin" ja tämä blogi on sitten niiden random-ajatusten sijaintipaikka.

Ilta-aurinko laiturilta. Voisin olla tuolla aina.

Ihanaa kuuman kesän jatkoa kaikille!

Käsityösisältöä kaipaavat: kliketi-klik. Sinnekin tulossa muutoksia ja lopputulos toivottavasti yhtä tykätty kuin mitä joskus ennen oli ;).

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Yritys

Instagram @Susannafin