Valitusta

Jätinkin uudenkarhean blogin heti alkuunsa oman onnensa nojaan. Vähän ajanhallinnan kanssa ongelmia täällä :). Lupasin kirjoittaa siitä ajanhallinnasta, kirjoitankin, mutta nyt ensin armotonta valitusta.

Vanhassa blogissa olen vuosien varrella lukuisia kertoja itkenyt ja raivonnut sairaiden lasten hoitoon liittyvistä asioista. Kestin vielä sen, että hoitovapaalla ollessa en koskaan itse voinut sairastaa rauhassa tai saada apua lasten hoitoon. Kun poika vietiin aamulla sairaalaan ambulanssilla, mies jäi tyttären kanssa kotiin, ja myöhemmin kävi ilmi että työnantaja ei suostunut tästä palkkaa maksamaan, koska "äiti olisi voinut ottaa tyttären mukaan" - teholle!

Kun lähdin opiskelemaan, vannoin että en tasan ole yhtäkään päivää poissa koulusta lasten sairastelujen takia. Tiesin että joudun joka tapauksessa hoitamaan kaikki kuntoutukset ja terapiat sun muut tutkimusjaksot, mitkä oli ennalta tiedossa. Sitten totuus lävähti päin kasvoja: jos toinen vanhemmista opiskelee, ei työntekijällä ole oikeutta jäädä kotiin lasta hoitamaan.

Keskimäärin olin noin viikon kuukaudesta poissa koulusta. Tutkimusjaksojen aikana olin kerran neljä viikkoa putkeen poissa, olin välipäivinä niin puhki, etten jaksanut edes hengittää. Ammattikoulu on suunniteltu teineille eikä kolmikymppisille äideille, ja tästä johtuen sain yhtenään noottia ja numeroitani laskettiin poissaolojen takia. Kuukausi ennen valmistumista kuulin, että minulle oli annettu "myönnytyksiä", että jos minulla ei olisi lapsia, en olisi ikinä valmistunut noilla poissaoloilla (vaikka siis hoidin tehtäväni ja työni aina ja ajallaan).

No sitten perustin yrityksen. Ja ajattelin että en tasan käytä yhtäkään työpäivää sairaiden lasten hoitoon. Nyt on mun vuoro keskittyä mun uraan ja työhön. Vaan toisin kävi. Lakitekstin uumenista löytyy kohta jossa sanotaan jotakuinkin niin, että jos puolison yritys sijaitsee kotona, ei palkkatyössä olevalla ole oikeutta jäädä sairasta lasta hoitamaan. Siis mitä helvettiä??? Sairaan lapsen hoitaminen on äärimmäisen harvoin niin simppeliä, että siinä pystyisi tekemään töitä samalla. Joudun joka kerta perumaan asiakastapaamiset, ja olen jo oppinut että työt pitää varautua tekemään valmiiksi viikko ennen deadlinea koska aina tapahtuu jotain.

Tämä asia raivostuttaa mua niin monella eri tasolla etten osaa edes selittää. Tuntuu että puoliso pääsee niin paljon helpommalla, sen kun menee töihin. Kaikki nuo tutkimukset sun muut isommat kokonaisuudet onkin hyvä että toinen hoitaa "yksin", koska muuten paletti leviää käsistä. Ja hoidan ne ihan mielelläni. Hoitaisin lapsetkin ihan mielelläni, eikä mulla nyt suinkaan aina ole mitään niin superkiireellistä ettenkö voisi siirtää. Mutta se että se olen ihan aina aina aina minä joka kaiken hoitaa, riipoo mua aivan käsittämättömän paljon. Siitä tulee jotenkin sellainen tunne, että mun tekemisillä ei ole mitään arvoa tai merkitystä, tärkeämpää on saada auki liike missä ei piru vieköön edes käy ketään.

Ymmärrän kyllä että pienelle yritykselle tällaiset lait on kamalan käteviä tapoja säästää rahaa. Mutta etenkin siksi että on kyse pienestä firmasta jonka työntekijöistä vain yhdellä on lapsia (ja sitten se työntekijä vielä sattuu olemaan melkoisen tärkeä ja arvokas ko firmalle), toivoisin että työnantaja tulisi vähän vastaan. He eivät näe metsää puilta nyt ollenkaan. Luulisi heidän käsittävän, että kun mulla tässä kiireet lisääntyy, vuokraan sen pirun työhuonekopin jostain, ja sitten ihan oikeasti saavat pitää puotinsa kiinni joka kerta kun meillä on joku kipeänä. Ja sitten on turha toivoa että minä joustaisin yhdessäkään asiassa. Olisin oikein onnellinen, jos puoliso voisi olla vaikka joka 10. sairauskerta hoitamassa lapsia. Edes yhden päivän.

Ärsytystä lisää entisestään tämä samperin sunnuntaikauppa. Sen seurauksena J on nykyään lähes poikkeuksetta vapaalla perjantain ja maanantain, ja viikonlopun töissä. Eli saa tehdä mitä huvittaa ja lepäillä rauhassa kaksi päivää viikossa. Mitään yhteistä perhetoimintaa on ihan turha kuvitella, mä olen joka päivä lasten kanssa puolesta päivästä iltaan, jos J ei ole iltavuorossa en tosiaan halua olla edes kotona enää siinä vaiheessa kun on mahdollisuus kadota paikalta. Koska mulla on vapaapäivä? Ja jos arkena hoidan sairasta lasta, menetän työpäiviä mitkä pitäs sitten viikonloppuna tehdä sisään, mites teen kun olen yksin? Tämäkin vain ajaa meitä erilleen, koska olen niin väsynyt tähän touhuun, että heti jos on pienikin mahdollisuus, menen pois, harrastamaan, kaupoille, mitä tahansa kunhan saan olla hetken rauhassa.

Juuh. Nyt mä lopetan ennenkuin aivot kiehuu yli. Kirjoitin tämän ensinnäkin siksi että oli pakko tuulettaa päätä. Ja halusin jakaa tämän asian, sekä ajattelin että jos kirjoitan tästä, tajuan ehkä paremmin mikä mua tässä niin suuresti rassaa. Tai jos vaikka rassais vähän vähemmän kun saa avattua asiaa. Onhan ne mun rakkaita lapsia ja kyllä mä tykkään olla läsnä kun toinen sairastaa. Mutta kun on seitsemän vuotta katsellut miten muiden jutut menee omien edelle, ei vaan enää jaksais.

Tänään piti olla vapaa-ilta ja jäädä ystävän luo yöksi, tulla vasta aamusella töihin. Sen sijaan tulenkin ajoissa kotiin, koska tytär on kipeä ja Jiin pitää lähteä tosi aikaisin. Siirsin asiakastapaamiset. Mietin miten pääsen postiin jos tytär on niin kipeä ettei sitä voi ottaa mukaan. Mietin, että onpa onni että ostin suklaata. Huomenna sitä ehkä tarvitaan.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella ikävältä tuo! Yrittäjyyden kannusteita mietitään jatkuvasti erilaisissa ryhmissä ja tällaisiin epäkohtiin siellä pitäisi nimenomaan puuttua!

    VastaaPoista
  2. Niin minustakin pitäisi. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä pariinkin yrittäjäjärjestöön mutta vastaukset oli "tällaista tämä nyt on" -luokkaa. Lisäksi olen vielä pohjattoman kateellinen siitä, että esim monien tuttujeni työpaikoilla (kuntaa,kaupunkia.....) tästä laista ei piitata, vaan NAISET voi olla pois työpaikoiltaan ihan helposti, koska kaikkihan sen tietää ettei miehet hoida lapsia, oli ne kipeitä tai ei.

    En ole vielä koskaan kuullut että NAINEN joutuisi viemään työnantajalleen miehen työnantajan kirjoittaman todistuksen että tämä ei voinut jäädä lasta hoitamaan. Tasa-arvoa joo todellakin.

    VastaaPoista
  3. "Lakitekstin uumenista löytyy kohta jossa sanotaan jotakuinkin niin, että jos puolison yritys sijaitsee kotona, ei palkkatyössä olevalla ole oikeutta jäädä sairasta lasta hoitamaan."

    Ei voi olla totta!

    Kiitos sinulle näistä valituksista ja tiedonmurusista :) Täytyy panna kaikki korvan taa tulevan varalle!

    VastaaPoista
  4. V.B jep jep, en meinannut itsekään uskoa mutta tarkistettu on, moneen kertaan. Kohta löytyy myös Kelan tiedoista siellä missä kerrotaan kenellä on oikeus sairaan lapsen hoitovapaaseen tms.

    Nyt kun oon yksinhuoltaja on niin paljon iisimpää. Ei tarvi ahdistua tai valittaa epäkohdista :D

    Meillä kävi taannoin myöskin niin, että mies oli hoitovapaalla ja minä töissä. Tulin uudelleen raskaaksi ja koska tuolloin vielä ravintoloissa sai polttaa, jouduin samantien erityisäitiyslomalle. Mutta kas kun ei ole mahdollista että toinen puoliso olisi hoitovapaalla ja toinen äitiyslomalla ->ei enää kotihoidontukea. Mutta samanaikaisesti hoitovapaata ei voi keskeyttää, työnantajalla ei ole velvollisuutta ottaa kesken kaiken takas. Meillä oli erittäin riemukas ja raharikas raskausaika :DDD nyt sille voi jo vähän nauraa...

    VastaaPoista

 

Yritys

Instagram @Susannafin