Askelia kohti rauhallisempaa elämää

Olen perustanut oman yrityksen kesällä 2009. Minun yrittäjyyttä ja kaikkea muutakin toimintaa ohjaa ajatus rauhallisemmasta elämästä, onnellisuudesta, riittävyydestä, hyvästä olosta. Kerron ensin lyhyesti taustaa, miten päädyin yrittäjäksi ja mitkä asiat johti tähän ajatukseen hitaammasta yrittäjyydestä.

Monien myrskyisten ja ahdistavien vuosien jälkeen tajusin, että minä en jaksa, eikä minusta riitä sellaiseksi työntekijäksi millainen olin, ja millainen mielestäni pitikin olla. Siis sellainen joka tulee aina töihin kun pyydetään, jää ylitöihin, ei pidä ruokataukoja, osaa ulkoa ruokalistat ja viinilistat ja illan pöytävaraukset ja muistaa mitä konjakkia kukakin kanta-asiakas juo (jep, olin siis tarjoilija).

Olin hoitovapaalla tajutessani että jotain muuta on keksittävä. Lapset oli pieniä, ja toisella odotettavissa jonkinasteisia luki/oppimisvaikeuksia. Tuntui että kädet oli täynnä työtä jo kotona ollessa, tuntui aivan mahdottomalta ehtiä töihin. Myöskään ilta/yötyö ei tuntunut sopivalta elämäntilanteeseen, mutta varsinaisesti ne oli kuitenkin nuo muut syyt mitkä ratkaisi.

Olin opetellut ompelemaan vuosia aikaisemmin. Pidin blogia (mikä nykyään on varsinainen sillisalaatti ja pikkuhiljaa poistumassa kuvioista) tekemisistäni, ja sieltä, blogin kommenttien kautta tuli idea ryhtyä ompelijaksi. Hain ja pääsin kouluun, mitä seurasi kaksi järkyttävää vuotta juoksemista ja säätämistä, tuntikausia matkustamista (3h/pvä), suunnitelmia, ideoita, haaveita, hermoromahduksia, itkua, hammastenkiristystä ja toivoa paremmasta. Olin ajatellut että minä en jaksa enkä henkisesti oikeasti pysty tekemään pitkää päivää; koulun aikana tajusin, että pystyn kyllä ihan mihin vaan, mutta en halua, eikä minun ole pakko.

Kaksi vuotta kehittelin ideoita ja ajatuksia. Hioin hiomasta päästyä; mitä se on mitä tahdon, minkälaista elämää minä haluan elää, minkälaisen elämän tahdon lapsilleni, mitä toivon tulevaisuudelta. Yrittäjyys oli tähtäimessä alusta lähtien, se olikin ainoa asia mikä oli varmaa. Tällaisista haaveilin:

- pojan (ekalla) ei tarvitse mennä ip-hoitoon, vaan pystyn panostamaan läksyjen tekoon ja saa yhteistä aikaa
- tyttären (5v) ei tarvitse olla pitkää päivää tarhassa
- itsellä joustava ja rento aikataulu
- työ mitä rakastan
- riittävä toimeentulo

Kun lähtee rakentamaan hitaampaa elämänrytmiä, ei riitä että tekee tuollaisen listan asioista mitä tahtoo; asiat ja elämäntapa ei muutu tosta vain. Jokainen kohta pitää lisäksi avata: miksi ei hoitoon? Mitä siitä hyötyy, mitä se käytännössä tarkoittaa, mikä on riittävän lyhyt tarhapäivä? Millainen se rento aikataulu on? Tarkoittaako se että päivä on lyhyt vai sitä että päivässä on taukoja? Mitä on joustavuus? Paljonko on riittävästi rahaa? Paljonko pitää tehdä töitä että saa niin paljon kuin tahtoo? Vasta hiljattain tajusin, että sitäkin pitää miettiä, että millaista se on se työ mitä rakastan? Kun joka suunnalta alkoi tulla vetoketjun vaihtotöitä, laitoin hanan kiinni ja aloin keskittyä "olennaiseen" - siihen mitä rakastan (lastenvaatteita, korsetteja, mittatilausvaatteita).

Eli määritellään mitä elämältä tahtoo. Rajataan, hiotaan. Mielestäni tähän elämäntapaan kuuluu myös fyysinen hyvinvointi, se lisää hyvänolon tunnetta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisätään siis liikuntaa, ainakin kävelylenkkejä. Itse aloitin agressioiden purkuun nyrkkeilyn, rauhottumiseen joogan ja hauskanpitoon ringeten.

Jotta voi elää rauhallisemmin, pitää ensin rauhoittua. Ei ole helppoa, ainakaan jos on tällainen seinille hyppijä :). Suosittelen opettelemaan hengitystekniikoita. Joogaan ja pilatekseen tietynlainen hengitys kuuluu luonnostaan, senkin takia kannattaa käydä edes jonkinlainen peruskurssi, jos muutoin ei jooga kiinnosta. Kirjastosta löytyy läjäpäin erilaisia rentoutuslevyjä, kokeilemalla löytää sellaisen mikä miellyttää itseä. Kun jonkin aikaa (viikkoja-kuukausia) harjoittelee, oppii vähitellen rauhoittumaan myös ilman levyä, ihan vaan - hengittämällä. Itse pidän erityisesti Risto Santavuoren Kalevalarentous ja Pistoksen sanat -levyistä, ne eivät ole sellaista perushöttöä ja diipadaapaa mitä kuvittelin rentoutuslevyjen olevan (ja monet ovatkin..). Jon Kabat-Zinn neuvoo ottamaan jokaiseen päivään 15min rauhoittumisaikaa, muuta ei tarvitse kuin kuunnella hengitystä, ja kun ajatukset karkailee, palata takaisin kuunteluun. Suosittelen hänen kirjojaan edes silmäiltäviksi, tosi hienoja ajatuksia ja ohjeita! Mindfullness-menetelmä muutoinkin on tutustumisen arvoinen!

Kuulostaa helpolta ja nopealta, mutta todellisuudessa tämä on pitkä tie, niinkuin kaikki elämänmuutokset. Pelkästään tuohon suunnitteluvaiheeseen menee tovi jos toinenkin. Aloittaisin rentoutusharjoituksista, koska sisäisen rauhan löytäminen on kaikista vaikeinta ja hitainta. Muita suunnitelmia voi sitten tehdä siinä ohessa. Ja toki voi ryhtyä tuosta vaan harjoittamaan "rauhallisempaa elämää", mutta ei pidä kuvitella että ne päivät pelkällä päätöksellä alkavat tuntua rennommilta..

Elämäntaparemontissa tulee helposti ahmittua vähän kaikenlaista. Älä kiirehdi! Kaikkea uutta ei voi ujuttaa elämään samalla kertaa! Yksi uusi juttu per viikko, sekin on jo melkoinen vauhti. Elämästä ei tarvitse poistaa mitään. Kiire vähenee kun kiire katoaa korvien välistä. Hyvä esimerkki on ruuhka: istut autossa/bussissa, kamala ruuhka, pelkäät että myöhästyt, katsot kelloa minuutin välein, stressaat. Pysähdy! Olet jo matkalla, et voi enää tehdä mitään nopeuttaaksesi perille pääsyä. Lopeta stressaaminen, ajattele mukavia, kuuntele musiikkia, mitä ikinä haluatkin. Ja kiireen tuntu katoaa.

Lyhykäisyydessään:
- rauhoitu, hidasta, karsi, priorisoi
- määrittele mitä haluat ->tavoitteita
- määrittele miten saavutat tavoitteesi
- koska tavoite pitäisi saavuttaa?

Pohdi:
- mitä on onni, onnellisuus? Kuka on onnellinen? Milloin sinä olet onnellinen? Mitä elämässäsi pitäisi muuttaa, että olisit onnellinen?
- mitä on tyytyväisyys?
- mitä tarkoittaa tasapaino?
- mitä raha merkitsee sinulle? Paljonko on tarpeeksi? Mikä on liian vähän? Mikä olisi sopivasti? (itse olen toivoton materialisti ja jouduin todella pohtimaan millaisiin asioihin haluan että rahat riittää...)

Pari vuotta olen nyt edistänyt tätä prokkista. Ja tässä ollaan nyt:

- poika tulee koulusta kotiin ja tehdään kimpassa läksyt, ehkä pelataan tms. Ollaan yhdessä.
- tytär on tarhassa 9-14.30
- itsellä ajoittain vähän liiankin rento aikataulu, joutuu todella tekemään töitä sen kanssa että aikataulu pelaa
- työ mitä rakastan KYLLÄ!!!!
- toimeentulo... no joo, going there :)
- osaan rauhoittua ja myös estää paniikkikohtauksen hengittämällä oikein
- alan olla addiktoitunut liikkumiseen ja sen tuomaan hyvään oloon

***
Herättikö ajatuksia, mielipiteitä? Jätä kommentti!

Ajankäytön hallinta on koko prosessin punainen lanka, siitä kirjoitan seuraavalla kerralla! Meanwhile voit käydä lukemassa kokemuksiani elämänhallintavalmennuksesta, siellä kirjoitan myös tästä ajankäyttöprobleemasta.

8 kommenttia:

  1. Ihania ajatuksia! Mukava, että bloggasit nyt tästä rauhallisemmasta elämästä :)

    Jokaiselle on varmasti hyötyä pohtia elämässään tärkeitä asioita: ei tarvitse vanhana katua, kun ei ehtinytkään olemaan lasten kanssa, vaan oli aina töissä. Nimenomaan, kuten sanoit, kiirehtiä on turha - pienistä askelista eteenpäin.

    Enpäs ollut aiemmin löytänyt tuotakaan sinun toista blogia. Nytpä löysin. Olen itse meinannut blogata vähän aihetta liipaten asenteista ja ihmisenä kasvamisesta seuraavalla kerralla...

    VastaaPoista
  2. Meitä kai jotenkin kasvatetaan siihen että elämä menee näin: koulu-työ-lapset-ura-eläke-hauta. Ei sitten välttämättä osata pysähtyä miettimään mitä voisi tehdä, jos esim ei ole tyytyväinen johonkin, tai jos työ puuduttaa.

    Tuo toinen blogi oli alkujaan anonyymi, siitä se sitten lähti levahtamaan, ja kun aloin myydä tuotteita katosi anonyymiys lopullisesti. Siellä on kyllä käsitelty koko elämän kirjo :) Silloin kun olin kotona lasten kanssa, se oli mun ainoa henkireikä... Nyt sen elo on tullut loppuun, ompelupuoli saa siirtyä firman blogiin ja tänne sitten kaikki muu höpö :)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut näitä ajanhallinta/elämänhallintakirjoituksiasi suurella mielenkiinnolla, koska itse olen ainakin täysin umpikujassa sen kanssa. Haluan suunnitella neuleita, mutta olen samalla myös kokki, siivooja ja lastenhoitaja (eli kotiäiti). Jos teen ns töitä, on huono omatunto kotihommista ja päinvastoin. Suurin ongelma on, etten anna itselleni lepoa ollenkaan, en pidä vapaapäiviä. Toiminkin nykyään puolella teholla, koska pää on koko ajan täynnä sekä työ- että kotiasioita eikä mikään suju. Tuijotan näyttöä ja päässä pyörii sata asiaa jota pitäisi tehdä, muttei jaksa. Alkajaisiksi päätin pitää kaksi vapaapäivää viikossa, jolloin kone pysyisi suurimmaksi osaksi kiinni ja tekisin kaikkea muuta mukavaa.
    Kiitos kun kirjoitat näistä asioista ja herätät ajattelemaan miten kukin voisi parantaa omaa elämäänsä :)

    VastaaPoista
  4. Villapeikko, kuulostaa niiiiin tutulta! Mä kokeilin menestyksellä siivouksen suhteen sitä, että siivoan aamulla keittiön ja muut lojuvat kamat. Sitten iltapäivällä tarvittaessa pikasiivoan sillai niinkuin olisi tulossa yllärivieraita. Muutoin en laita tikkua ristiin siivouksen suhteen. Haluaisin siivota keittiön illalla mutten jaksa.... On ollut tosi hyödyllistä päättää joku aika milloin tietyt asiat tehdään. Sitten ne voi vaan unohtaa. Pyykit hoidan päivän mittaan niin että laitan kännykän pirisemään kun kone olis valmis, muuten unohdan pyykit koko päiväksi koneeseen :).

    Kannattaa pitää vapaapäiviä. Tai edes osittaisia. Sunnuntaina olin väsynyt lätkän katsojamutsi ja töitäkin piti tehdä, no vein lapset ja itseni luistelemaan, sain hyvän omantunnon, raitista ilmaa ja jonkinlaisen luvan sulkeutua työhuoneeseen loppupäiväksi :).

    Kokeile sitä listojen tekoa mistä kirjoitin elämänhallintapostissa, sillä saat tekemättömät työt pois sieltä päästä.

    VastaaPoista
  5. Unelmointi on kaiken lähtökohta. Kun ensin unelmoi, alkaa hahmottaa, mitä oikeasti haluaa. Kun tietää, mitä haluaa, on jo matkalla sen saavuttamiseen.

    Niin minäkin tein ja tulosten 1.0 versio on www.ordinare.fi ja lisää tulossa :)

    Pienten ja suurten unelmien ero on siinä, että isoilla on parempi kate :)

    VastaaPoista
  6. Pienten ja suurten unelmien ero on siinä, että isoilla on parempi kate :)

    Ihan totta :). Pitää uskaltaa unelmoida isosti. "Think out of the box" on hyvä ohjenuora. Eikä pidä sortua ajattelemaan että näin ei ole ennen tehty tms, eikä niitä asioita mitkä unelman tiellä ehkä nyt on. Sitten kun se unelma on kirkas, kyllä niistä esteistä päästään, keinolla tai toisella.

    VastaaPoista
  7. Päämäärän saavuttamiseksi pistetään luovuus peliin :)

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että elämäsi etenee elämäntavoitteittesi suuntaan. Hitaasti hyvä tulee. Muista, että tavoittelu tuo suuremman ilon kuin maaliin pääsy.

    VastaaPoista

 

Yritys

Instagram @Susannafin